ERRARE HUMANUM EST

Koin eilen sykähdyttävän tunteen katsoessani Idols TV-sarjaa. Ohjelmaan osallistui ikäiseni kilpailija, joka loi pukeutumisellaan, olemuksellaan ja ulkonäöllään säkillisen ennakkoluuloja jokaiselle koelauluissa ja vastaanottimien ääressä olleille. Vanhan liiton viikset, samettilakki, ns. hippipaita ja paskaiset tennarit. Vaatteet olivat kuin suoraan tämän päivän hippikatalogista, mutta Paasosen (juontaja) tentattua kilpailijaa tämä vastasi kielteisesti hippeyteen. Vaivaantunut tilanne kaikinpuolin. Lassi Valtonen oli kilpailijan nimi.

Lassi esitti Beatlesin yhden tunnetuimmista kappailesta, Yesterdayn. Tuomarit sulivat, katsojat sulivat, kaikki vakuuttuivat. Tai ainaki viimeistä Täällä Pohjantähden Alla kappaleen tulkinnasta. USKOMATON KAVERI!

Kadehdin tuollaista vilpittömyyttä ja antimaterian näyttämistä, mitä tämä nuori kaveri pystyy tuomaan jo olemuksellaan esille. Toisaalta on olemassa myös toisenlaisia ennakkoluuloja, jotka etenkin meitä skeptikkoja jaksavat häiritä. Tosin en jaksa uskoa, että kaveri esittäisi mitää muuta, kuin on. Sen vain tietää.

Avainsanat: Lassi, Valtonen

One day away
Nature makes the damage
To the people
And their property

What if that storm
Come here
Then share your happiness
For Australia

Sometimes imagine that
Others do not always
Smooth as you
Grow wings and go take a look

In the land of pyramids
Million problems
Is on the streets
Shed their pain

What if that chaos
Come here
Then share your happiness
For Egypt

Sometimes imagine that
Others do not always
Smooth as you
Grow wings and go take a look

After four years
you are still
like a flower
with your smile

I remember that day
when we saw
each other
not like in the movies

love is not a feeling
love is more
it can be also
what you want

nowadays are different
too much sence
yesterday is gone
but love is here

these are my thoughts
can you say more

love is not a feeling
love is more
it can be also
what you want

Rutiinilla vaihtui asu lämpimämpään, taaskin vauhdilla. Korvat eivät kestäneet vielä tähän aikaan aamusta valitusta vieraalla kielellä, eikä kyllä muullakaan. Hihna kaulapantaan ja menoksi!

Ulkona oli vastassa pakkasen ikioma tervetulokomitea. Kasvoja hyväiltiin kahdenkymmenen asteen pakkasaallolla, joka tuulen myötä oli muuttunut olennaisesti vieläkin kylmemmäksi, kuin mitä elohopeamittari näytti.

Yksi tehtävä, yksi suorittaja, yksi valvoja.  Parinkymmenen minuutin kestoinen lenkki sai mielen vaappumaan. Odotus siitä, että koira tekisi asiansa oli päällimäisenä mielessä. Päällimäisenä mielessä ja tämänhetkinen suurin toive.. Tavallaan aika julma ajatustapa. Koiran päivän kohokohta on juurikin lenkkeily ja itse koitat vain kiiruhtaa sisätiloihin tylsistyttämään itseäsi ja koiraasi. Tämä ajatus toi lämpöä pakkasen paukkuessa. Kello oli noin seitsemän aamulla ja oli todella pimeää. Ainostaan lumi toi jonkinlaista valoa ja näkyvyyttä. Tien reuna nousi lumipenkkojen myötä, joten ojaan putoaminen ei ollut vaihtoehto. Oranssit heijastinliivit heiluen koira iloitsi raittiista ulkoilmasta ja vapaudesta, jota neljän seinän sisällä oli hyvin rajoitetusti. Tähän aikaan aamusta näin syrjemmässä pystyi vielä kulkemaan vapaana, ilman talutushihnaa.

Lumenvärjäys suoritettu ja takaisin “häkkiin”. Ilman töitä ei juhlita, ilman töitä ei riemuita. Kahvi piristämään mieltä ja muistuttamaan nikootiinin tarpeesta. Harmi vain, että nyt sattuu olemaan tupakkalakko, joten vitutuskäyrä on tällä hetkellä katossa. MORO!

quiet evening
normal meeting
with mirror

full of nothing
pressure vented
out of reach

wind waving my thoughts
wind waving my senses
doomed mindset
doomed senses

where it all began
shitty thoughts flooded over
stand it like a man

even if you do not want to
You still destroy everything
I am, after all, you

 Always when I come to you,
 My skin goes goose bumps.
 Whenever I come from you,
 I fall to my knees.

 I pray for nothing, no one answers me.
 Displaying only stupid, because someone wants it.

 Move the clouds, come out.
 Everyone wants to see who you really are.
 Did I put my hands cross in vain?
 Then there is silence.

 Do not stare at me anymore
 You’re too scary, you’re the air
 You can not destroy us
 or our memories.
 
 I pray for nothing, no one answers me.
 Displaying only stupid, because someone wants it.

 Move the clouds, come out.
 Everyone wants to see who you really are.
 Did I put my hands cross in vain?
 Then there is silence.

Tunsin tänää suuria tunteita, joka on viime aikoihin nähden omituista. Kävin rajalla aikaisemmin ihmissuhteissa, keikuin tyhjän päällä, mutta sain silti jatkaa. Miksi? Välinpitämätön, itsekeskeinen ja kylmä, siksi minä olen muuttunut. Yritän muuttaa itseäni parhaani mukaan, muiden vuoksi. Jospa vielä jonain päivänä olisin yhtä optimistinen, hyväntuulinen ja muita ajatteleva ihminen.

Eniveis. Itkin tänään pitkästä aikaa jonkun muun puolesta, kuin itseni. Itken muutenkin melko harvoin, mutta tämä asia koski surullista sisartani, joten se särki sydämeni. Olen todella surullinen siitä, että hän tuntee tällä hetkellä niin pahoin, vaikka asian painoarvo onkin miljoona kiloa, joten se on ymmärrettävää. Yllätyin omasta reaktiostani. Koin tunteita jonkun muun ihmisen puolesta.

Toivottavasti sisareni toipuu surustaan pian. Suru on pahimmillaan kaikki voimat syövä peto. Mutta tiedän, että hän on vahva ja aion tukea häntä tästä lähtien niin paljon, kuin mahdollista. I love her. Pystyisinpä sanomaan tuon ääneen hänen läsnäollessaan.

Kirjassani kääntyi uusi lehti sattumattomien sattumusten kautta. Tämä on yksi niistä uusista sivuista, joita elämäni tulee pitämään sisällään. Tämä viesti on yksi niistä asioista, jotka ovat uusia. Minun täytyy muuttua, minun täytyy unohtaa, mutta myöskin samalla muistaa muita tärkeitä asioita, joita en voi muuttaa.

Rakkaus. I have it. I love it. I love you. En halua menettää, mutten halua myöskään säilyttää kaikkea tämänhetkistä.